Faaraomuurahainen

Tunnistus

Ruokapöydän tai lämpöputken lähellä liikkuva hyvin pieni, hiekankeltainen muurahainen, jota näkyy sisällä keskellä talveakin, on tavallisesti faaraomuurahainen. Työläinen on vain noin kaksi milliä, väriltään läpikuultavan keltainen ja takaruumiin kärjestä tummempi. Ratkaiseva vihje on vuodenaika ja paikka: faaraomuurahainen ei selviä ulkona Suomen talvesta, joten se elää vain lämpimissä sisätiloissa ja liikkuu ympäri vuoden.

Juuri tämä erottaa sen tavallisesta keittiömuurahaisesta. Kesällä makean perässä tuleva tumma muurahainen on pihamauriainen, jonka pesä on ulkona ja joka katoaa syksyn tullen. Faaraomuurahainen on pienempi, keltainen ja jatkaa kulkuaan sisällä läpi vuoden. Hevosmuurahaiseen sitä ei sekoita: se on moninkertaisesti isompi, musta ja jättää puupurua.

Erottelu kannattaa tehdä huolella, koska se määrää torjunnan. Faaraomuurahaisen pesä on rakenteissa sisällä, ja lajilla on tapa, joka tekee siitä poikkeuksellisen sitkeän: jos sen kimppuun käy väärin, se leviää sen sijaan että häviäisi.

Mistä faaraomuurahaiset tulevat ja miksi ne leviävät

Faaraomuurahainen on kotoisin lämpimiltä seuduilta, eikä se pärjää Suomen ulko-olosuhteissa. Sisällä se sen sijaan viihtyy: pesät ovat seinänraoissa ja täytteissä uunien, lämminvesivaraajien ja lämpöputkien lähellä, ja tyypillisiä kohteita ovat kerrostalot, sairaalat, hoitolaitokset ja leipomot. Yhdyskunta kulkee pitkiä matkoja näkyviä muurahaispolkuja pitkin seiniä ja lattioita.

Sitkeyden ydin on yhdyskunnan rakenne. Tavallisesta muurahaisesta poiketen faaraomuurahaispesässä on kymmeniä tai jopa satoja kuningattaria. Kun pesää häiritään, kuningattaret hajottavat yhdyskunnan ja perustavat nopeasti uusia satelliittipesiä muualle rakennukseen. Tästä syystä laji leviää kerrostalossa rakenteita pitkin asunnosta toiseen, eikä yhden asunnon torjunta yksin riitä.

Onko faaraomuurahaisesta haittaa

Ihmiselle laji ei ole pistona tai puremana vaarallinen, mutta se on silti tuholainen. Se kontaminoi elintarvikkeita kulkiessaan niiden yli ja hakeutuu monenlaiseen ruokaan, myös eläinperäiseen. Sairaaloissa ja hoitolaitoksissa se on lisäksi hygieniariski, koska se voi kuljettaa mikrobeja paikasta toiseen. Tämä on tuholais- ja hygienianäkökulma, ei terveysneuvontaa — varsinaiset terveysasiat kuuluvat asiantuntijoille.

Kotitaloudessa suurin harmi on se, että laji on poikkeuksellisen vaikea hävittää. Näkyvien työläisten tappaminen ei tehoa pesän kymmeniin kuningattariin, ja väärä keino levittää ongelman laajemmalle. Siksi faaraomuurahaista ei jätetä rauhaan mutta ei myöskään suihkuteta.

Kotikonstit ja mikä ei toimi

Ainoa kotona toimiva keino on hidasvaikutteinen syötti. Työläiset kantavat sen pesään ja syöttävät kuningattarille, ja koko yhdyskunta heikkenee vähitellen. Vaikutus on hidas tarkoituksella: nopeasti tappava aine jättäisi kuningattaret henkiin ja käynnistäisi pesän jakautumisen. Aseta syötti kulkureitille, suojaa ruoat tiiviisiin astioihin ja anna syötin tehdä työnsä rauhassa.

Se mitä ei pidä tehdä on suihkuttaa. Pintasuihke ja karkotespray tappavat vain näkyvät työläiset ja häiritsevät pesää niin, että kuningattaret hajottavat sen ja leviävät muualle — juuri päinvastoin kuin haluttiin. Ultraäänikarkottimesta ei ole näyttöä muurahaisiin. Kerrostalossa oman asunnon torjunta ei myöskään riitä, jos pesä on rakenteissa, vaan tarvitaan koko kiinteistön yhtenäinen käsittely.

Milloin ammattilainen

Faaraomuurahainen on niitä lajeja, joissa ammattilaiseen kannattaa turvautua herkästi. Isossa kiinteistössä ja kerrostalossa, jossa laji leviää rakenteita pitkin, torjunta onnistuu vain koko rakennuksen yhtenäisenä käsittelynä toistuvilla syötityksillä. Ammattilainen paikantaa reitit ja mitoittaa syötin, ja taloyhtiö vastaa siitä, että käsittely kattaa myös naapuriasunnot.

Ilmoita havainnosta isännöitsijälle heti, kun epäilet faaraomuurahaista. Rakenteista johtuva terveyshaitta on terveydensuojelulain mukaan kiinteistön omistajan vastuulla, ja mitä aiemmin yhtenäinen torjunta alkaa, sitä pienemmäksi leviäminen jää.