Hämähäkki sisällä

Tunnistus

Syksyisenä iltana olohuoneen lattian poikki juoksee tummanruskea, tukeva ja pitkäraajainen hämähäkki, joka pysähtyy hetkeksi sohvan alle ja pötkii sitten eteenpäin. Kyseessä on lähes varmasti isokotihämähäkki (Eratigena, aiemmin Tegenaria), Suomen kodeissa tavallisin lattialla liikkuja. Se ei rakenna näkyvää pyöreää verkkoa vaan juoksee saalistaan takaa, ja loppukesällä juuri urokset kiertävät huoneita etsimässä naaraita.

Ylänurkassa roikkuva hämähäkki on eri laji. Lukki eli haamulukki (Pholcus phalangioides) on hyvin ohut ja pitkäjalkainen, ja se riippuu löyhässä harsomaisessa verkossa katonrajassa, kellarissa tai autotallissa lähes liikkumatta. Nykäistessä se saattaa täristä verkossaan, mutta muuten se pysyy paikallaan viikkokausia. Vaaraton kumpikin.

Ikkunan tai räystään ulkopuolelle syksyllä ilmestyvä siisti pyöreä seittiverkko on ristihämähäkin (Araneus) työtä. Se on ulkolaji, ei sisätuholainen — verkko vain sattuu olemaan ikkunaruudun takana näkyvällä paikalla. Selältä erottuu vaalea ristikuvio, josta laji on saanut nimensä.

Hämähäkin tunnistaa kahdeksasta jalasta ja kaksiosaisesta ruumiista: etuosa ja takaruumis erottuvat kaventumalla. Hyönteisillä, kuten sokeritoukalla, jalkoja on sen sijaan kuusi ja ruumis jakautuu kolmeen osaan. Valeskorpionilta taas puuttuu pyrstö ja pistin kokonaan, vaikka etuosan sakset muistuttavat skorpionia.

Mistä hämähäkit tulevat sisään

Hämähäkki ei muuta sisälle asumaan vaan eksyy sinne saaliin tai suojan perässä. Syksyn viilentyessä yksilöt siirtyvät lämpimämpään rakojen kautta: ikkunanpielet, kynnysten alukset, kellarin ja autotallin ovet ovat tavallisimmat reitit. Kylmenevä sää työntää niitä sisään samaan aikaan kun urokset muutenkin liikkuvat aktiivisesti.

Iso osa tarinasta on kuitenkin ruoka. Ulkovalot houkuttelevat pimeällä perhosia, sääskiä ja muita lentäviä hyönteisiä seinustalle, ja missä on saalista, sinne kokoontuu myös saalistajia. Terassin ja ulko-oven valojen alle kertyvä hyönteisparvi vetää hämähäkit lähelle, ja sieltä osa löytää tiensä sisään.

Kellari, autotalli, varasto ja rakennuksen hämärät nurkat ovat suosikkeja, koska niissä on rauhaa ja usein muitakin pikkuötököitä syötäväksi. Mitä enemmän nurkassa on tavarakasoja ja pölyisiä pimeitä kolkkia, sitä houkuttelevampi se on — ei siksi että hämähäkki hakeutuisi likaan, vaan siksi että kasat tarjoavat piiloja ja saalista.

Onko hämähäkistä haittaa

Käytännössä ei. Suomen sisähämähäkit eivät ole ihmiselle vaarallisia: ne eivät hyökkää, väistävät kosketusta ja purevat äärimmäisen harvoin. Se harvinainen purema, jonka joku ehkä joskus saa, jää käytännössä vaikutukseltaan hyttysenpiston tasolle. Mustaleskiä ja erakkohämähäkkejä ei täällä esiinny — ne ovat lämpimämpien alueiden lajeja, joiden kuvat leviävät verkossa mutta jotka eivät kuulu Suomen luontoon.

Omaisuudelle hämähäkistä ei ole haittaa lainkaan. Se ei jyrsi tekstiiliä, ei tuhoa ruokaa eikä vahingoita rakenteita. Ainoa jälki on verkko ja sen keräämä pöly ylänurkassa, ja senkin pyyhkii pois hetkessä.

Sen sijaan hyötyä on. Hämähäkki on saalistaja, joka syö juuri niitä ötököitä joita itsekään et halua sisälle: kärpäsiä, hyttysiä, sääskiä ja pikkuperhosia. Yksi lukki ylänurkassa hoitaa hiljaa hyttysiä koko kesän. Tästä syystä yleisin syy tälle sivulle ei ole vahinko vaan inho tai pelko — ja kun tietää ettei vaaraa ole, moni huomaa voivansa antaa yksilön olla.

Kotikonstit ja mikä ei toimi

Häiritsevän yksilön paras kotikonsti on siirto ulos, ei tappaminen. Käännä juomalasi tai läpinäkyvä purkki hämähäkin päälle, liu’uta ohut pahvi tai postikortti lasin ja pinnan väliin, ja kanna koko rakennelma ovelle. Menetelmä toimii yhtä lailla lattialla juoksevaan isokotihämähäkkiin kuin ylänurkassa roikkuvaan lukkiin, eikä kumpikaan pääse puremaan lasin läpi.

Jos verkot ja yksilöt haittaavat toistuvasti, imuroi ne pois ja käy samalla läpi ikkunanpielet ja kynnykset. Raon tiivistäminen katkaisee reitin pysyvämmin kuin yksittäisen hämähäkin poisto, ja se vähentää samalla saalishyönteisiä. Ulkovalojen himmentäminen tai vaihto hyönteisiä vähemmän houkuttelevaan keltaiseen sävyyn ohentaa seinustan hyönteisparvea, jolloin myös hämähäkkien ruokapöytä pienenee. Turhien tavarakasojen siivous hämäristä nurkista vie piilot.

Myrkky ei kuulu tähän. Hämähäkkimyrkyn tai yleishyönteissuihkeen suihkuttaminen nurkkiin on tarpeetonta: se tappaa hyötyeläimen mutta ei tuki rakoja eikä poista saalishyönteisiä, joten uusia yksilöitä kävelee tilalle raoista. Ultraäänikarkottimen luvattu teho ei ole erottunut lumelaitteesta yhdessäkään vertailussa. Hevoskastanjat tai siankärsämö nurkissa, piparminttu- ja etikkasuihkeet — näidenkin karkotustehosta puuttuu tutkimusnäyttö, vaikka kansantieto niitä sitkeästi suosittelee. Ja se kaikkein sitkein pelko, myrkkyhämähäkit Suomessa, on perätön: sellaisia ei täällä ole.

Ekologinen suhtautuminen

Helpoin ja ekologisin ratkaisu on antaa hämähäkin olla. Se tekee ilmaista hyönteistorjuntaa, ei maksa mitään eikä vaadi sinulta toimia — ja sietäminen on tällä sivulla täysin validi valinta, ei laiskuutta. Jos yksilö sattuu näkyvälle paikalle eikä sitä halua siihen, siirto ulos elävänä on sekä kohtuullinen että vaivaton.

Kun yksilöitä tulee toistuvasti, kannattaa katsoa reittejä ja ravintoa myrkyn sijaan. Tiivistä ikkunanpieli ja kynnyksen alus syksyn kynnyksellä, laita hyönteisverkko auki pidettävään ikkunaan, ja himmennä ulkovalot tai vaihda ne keltaisiksi — kukin näistä vähentää sekä hämähäkkejä että niiden saalista ilman ainuttakaan kemikaalia. Suomen hämähäkkilajistosta ja yksittäisten lajien levinneisyydestä saa halutessaan lisätietoa Suomen Lajitietokeskuksen lajihausta, jonne kerätään havaintoja koko maasta.