Ampiainen ja ampiaispesä

Tunnistus

Kesäterassin mehulasin ääreen ilmestyvä keltamusta, kiiltävä ja noin puolentoista sentin mittainen lentäjä on lähes varmasti Vespula-suvun ampiainen. Väritys on terävän kontrastinen: kirkkaankeltaista ja mustaa selkeinä raitoina, vartalo sileä ja kapea vyötärö selvästi erottuva. Lento on nopeaa ja tarkkaa, ja yksilö palaa samaan ruokapaikkaan yhä uudelleen.

Erota se ennen kaikkea mehiläisestä. Mehiläinen on karvainen ja tanakka, liikkuu rauhallisemmin ja kerää siitepölyä kukista — se ei kiinnostu makeista juomista eikä sitä torjuta. Ampiainen on sileä, ja loppukesällä juuri se kiertää roskiksia ja lautasia.

Mistä ampiaiset tulevat

Pesän perustaa keväällä yksi talvehtinut kuningatar. Hän pureskelee puukuidusta ohutta paperimaista massaa ja rakentaa ensimmäiset kennot maakoloon, seinänrakoon, ullakolle tai pensaan suojaan. Kesän mittaan pesä kasvaa nyrkin koosta jalkapallon kokoiseksi, ja työläisiä voi loppukesällä olla satoja.

Miksi kiusa alkaa vasta heinä-elokuussa? Alkukesästä työläiset saalistavat hyönteisiä ja syöttävät ne toukille. Kun toukat ovat aikuistuneet, tämä proteiinin tarve loppuu, ja aikuiset ampiaiset kääntyvät sokerin puoleen. Silloin ne löytävät terassin siiderit, kypsät luumut ja jäätelön. Sama pesä ei elä yli talven: uudet kuningattaret talvehtivat muualla, ja vanha pesä tyhjenee pakkasten myötä pysyvästi.

Onko ampiaisesta haittaa

Useimmiten haitta on pelkkää kiusaa. Ampiainen ei etsi ihmistä, vaan ruokaa, ja pistää vain puolustaakseen itseään tai pesää. Piston kipu menee tavallisesti ohi tunneissa, ja paikallinen turvotus muutamassa päivässä.

Ampiainen tekee myös hyötyä. Se saalistaa kärpäsiä ja toukkia, joten pihan hyönteistasapaino jää sitä köyhemmäksi, mitä ahkerammin pesiä hävitetään. Tästä syystä kaukaisen pesän jättäminen rauhaan on usein järkevin ratkaisu.

Poikkeus on allergia. Pieni osa ihmisistä saa ampiaispistosta voimakkaan yleisreaktion, joka on hätätilanne. Jos pistoksen jälkeen ilmaantuu hengitysvaikeutta, laajaa nokkosihottumaa tai heikotusta, soita 112. Emme anna tällä sivulla oireiden itsehoito-ohjeita — kiireetön tieto pistoreaktioista löytyy yllä linkatusta Terveyskirjaston artikkelista.

Kotikonstit ja mikä ei toimi

Tehokkain kotikonsti on olla tekemättä liikaa. Jos pesä on puun latvassa tai tontin perällä kaukana kulkureiteistä, jätä se rauhaan ja odota syksyä. Terassin kiusaa vähennät peittämällä ruoat ja juomat ja tyhjentämällä roskikset tiiviisiin kansiin.

Nettikikoista kannattaa tietää pari asiaa. Ruskea paperipussi “valepesänä” on sitkeä myytti — ampiaiset eivät karta muiden yhdyskuntien läheisyyttä sillä tavalla kuin väitetään, eikä pussin tehosta ole näyttöä. Bensa ja tuli pesään ovat suoranaisesti vaarallisia: paloriski on todellinen, kaasu räjähdysherkkää, eikä pesä välttämättä edes tuhoudu.

Ekologinen torjunta ensin

Kun pesä on poistettava, kevein keino on aina ensin. Matalan ja näkyvän pesän voi poistaa mekaanisesti viileänä iltana, kun kaikki yksilöt ovat sisällä ja hitaita: pujota vahva jätesäkki pesän ympäri tai imuroi suuaukko pitkällä varrella suojahaalarissa. Tämä ei vaadi lainkaan myrkkyä.

Nestepyydys makealla syötillä nappaa työläisiä ruokailualueelta ja helpottaa oleskelua terassilla, vaikka se ei pesää poistakaan. Kemiallinen ampiaissumute on vasta seuraava askel: se tehoaa pesään nopeasti, mutta jää mekaanisen keinon ja ammattilaisen taakse, ja monta valmistetta ei saa käyttää sisätiloissa. Lue aina etiketti ja pidä turvaetäisyys.