Hyttynen ja sääski

Tunnistus

Kesäillan hämärässä korvan juuressa suriseva ohut, pitkäraajainen ja pitkäkärsäinen lentäjä on lähes varmasti hyttynen eli sääski. Vartalo on hento ja siivet kapeat, ja purevalla naaraalla on selvästi erottuva imukärsä. Hyttynen liikkuu hitaammin ja äänekkäämmin kuin moni sekaannuslaji, ja se hakeutuu suoraan paljaalle iholle.

Erottava tuntomerkki on kärsä. Naaraalla se on pistoon soveltuva, koiraalla höyhenmäinen ja pehmeä — koiras ei pure. Latinankielinen sukunimi Culicidae kattaa kaikki Suomen verta imevät hyttyset, mutta arjessa laji ei ratkaise: torjunta on sama, oli purija sitten etelän piha- tai pohjoisen suohyttynen.

Mistä hyttyset tulevat

Naaras munii veteen, ja toukka kehittyy aikuiseksi vain seisovassa vedessä. Kelpaavia paikkoja on piha täynnä: sadevesitynnyri, kukkaruukun aluslautanen, unohtunut ämpäri, tukkeutunut ränni, ojanpohja ja metsälampi. Toukka roikkuu veden pinnassa hengittämässä ja muuttuu parissa viikossa lentäväksi aikuiseksi.

Tästä syntyy torjunnan ydin. Yksi avoin sadevesiastia tuottaa kesän mittaan satoja uusia purijoita, joten pihan vesipisteiden tyhjentäminen leikkaa lähilähteen kertaheitolla. Naapurin ojaa tai lähisuota et hallitse, ja siksi hyttysiä riittää soiden ja vesistöjen lähellä, vaikka oma piha olisi kuiva. Aktiivisimmillaan ne ovat hämärässä ja tyynellä säällä keskikesällä, ja pohjoisessa kausi on etelää runsaampi.

Onko hyttysestä haittaa

Useimmiten haitta on pelkkää kutinaa. Purema kutiaa, koska elimistö reagoi hyttysen sylkeen histamiinilla, ja paikallinen näppylä menee tavallisesti ohi muutamassa päivässä. Suomessa hyttyset eivät levitä malariaa, joten purema on ennen kaikkea kiusa, ei terveysuhka.

Runsas pureminen häiritsee unta ja ulkoilua, mikä on kesämökkiläiselle todellinen riesa. Jos purema tulehtuu raapimisen jäljiltä tai iho-oireet pitkittyvät, kiireetön tieto piston hoidosta löytyy yllä linkatusta Terveyskirjaston artikkelista — emme anna tällä sivulla itsehoito-ohjeita.

Kotikonstit ja mikä ei toimi

Tehokkain kotikonsti on veden poisto. Kaada nurin aluslautaset, tyhjennä ämpärit ja kottikärryt sateen jälkeen ja avaa tukkeutuneet rännit, niin toukkien kasvualusta katoaa pihalta. Laita sadevesitynnyriin tiivis kansi tai hyttysverkko — silloin kerätty kasteluvesi ei muutu munintapaikaksi.

Ostoksista kannattaa tietää pari asiaa. Ultraäänilaitteet ja puhelimen karkotinsovellukset ovat sitkeä myytti: niiden luvattu teho ei ole erottunut lumelaitteesta yhdessäkään vertailussa. Piha-CO2-ansat pyydystävät yksilöitä, mutta ne maksavat satoja euroja eivätkä tyhjennä laajaa pihaa. Rahat kannattaa laittaa hyttysverkkoihin ja ihokarkotteeseen, jotka oikeasti toimivat.

Ekologinen torjunta ensin

Kevein keino on aina ensin, ja hyttysissä se on mekaaninen. Veden poisto ja hyttysverkot eivät vaadi mitään ainetta luontoon: verkko ikkunassa ja sängyn yllä pitää naaraat poissa yöunilta, ja tyhjennetty sadevesiastia katkaisee lisääntymisen omalla pihalla. Peittävä pitkähihainen vaatetus hämärässä täydentää suojan ilman kemikaaleja.

Iholle levitettävä karkote on seuraava askel. Vaikuttava aine — DEET, ikaridiini tai sitruunaeukalyptuksesta saatava PMD — karkottaa hyttyset muutamaksi tunniksi, ja teho on tutkimuksissa vahva. Valitse aine käyttökohteen ja käyttäjän mukaan ja noudata pakkauksen ohjetta. Terassilla Thermacell-tyyppinen laite haihduttaa pyretroidia alletriinia rajatulle alueelle ja on biosidi: se auttaa tyynellä säällä, mutta tuulessa suoja hajoaa eikä se korvaa verkkoa.